Seuraavat kysymykset on koottu koululaisten, opiskelijoiden ja tutkijoiden useimmiten esittämistä kysymyksistä.

Oletko kirjoittanut aina? Tiesitkö jo varhain, että sinusta tulee kirjailija?

“Ensimmäiset runoni olen kirjoittanut noin 6–7-vuotiaana ja koulutovereitteni Ystävä-kirjoihin kirjoitin aina toiveammatikseni kirjailijan. Joskus siinä oli mukana tanssija tai eläintenhoitajakin…”

Miten kirjani ovat syntyneet -sivulta luin yliopisto-opinnoistasi. Miksi olet lukenut niin sikinsokin?

“Ajattelin, ettei yleissivistys olisi pahitteeksi, kirjailijallekaan. Olin utelias ja pyrin lukemaan monia aineita ihan vain siksi, että niin monet asiat kiinnostivat minua.”

“Opiskelin englantilaista filologiaa, koska Shakespearen aikainen englannin kieli kiehtoi minua, soveltavaa psykologiaa, koskapa R.D. Laingin teoriat skitsofreniasta kiinnostivat, ja niin edelleen. Päivääkään en ole katunut että vietin yliopistolla niin monta vuotta kuunnellen luentoja ja tenttien mitä kummallisimpia aineita!”

Elääkö kirjoittamisella? Teetkö muuta työtä kirjoittamisen ohella?

“Harva suomalainen kirjailija elää pelkästään kirjojen kirjoittamisella. Meillä on Suomessa hieno taiteilija-apurahajärjestelmä, ja minullakin on ollut onni nauttia apurahaa. Pidän apurahoja suurena tunnustuksena, ja ne ovat saaneet minut tekemään ahkerasti töitä.”

Mistä saat aiheet kirjoihisi? Liikut aika erilaisissa maailmoissa eri romaaneissasi…”

“Luotan intuitioon, vaistoon. Aiheet vain tipahtavat eteeni, tuntuu kuin siihen avautuisi polku, tie, joka vetää minua kulkemaan… Nämä ovat aika mystisiä juttuja. Yleensä tiedän jo seuraavan kirjani aiheen kun vielä viimeistelen edellistä. Lähden aina liikkeelle päähenkilöstä: kuka hän on, mistä tulee, mitä hänelle on tapahtunut? En voisi kuvitellakaan jyystäväni kirjasta toiseen samaa ihmistä.”

Ketkä ovat lempikirjailijoitasi?

“Olen aina lukenut paljon ja lukijana olen kaikkiruokainen. Lisäksi opiskelin yliopistossa kirjallisuutta, joten olen kahlannut niin Suomen kuin maailmankirjallisuutta aika lailla ristiin rastiin.”

“Eri aikoina eri kirjailijat ovat olleet merkityksellisiä. Sellaisia, joihin palaan, ovat suomalaisista Leino (kuvassa), Waltari, Sillanpää, Södergran, Manner, Saarikoski… Ulkomaisista Hemingway, Blixen, Plath, Duras, Ondaatje…”

Mistä kirjastasi pidät eniten?

“Tähän en osaa vastata. Yhtä vähän kuin äiti voi sanoa lapsistaan, että tuosta pidän enemmän kuin tuosta, voin asettaa kirjat ‘tärkeysjärjestykseen’. Jokainen on ollut tärkeä matkallani tähän saakka. Kirjoittaminen on minulle matkantekoa, ja jokainen kirja on yksi pysäkki, tienviitta.”

Saako kysyä fanikysymyksiä? Sinulla oli ennen monta kissaa, nyt kaksi koiraa. Oletko enemmän kissa- vai koiraihminen?

“Olen eläinihminen. Pidän kaikenlaisista eläimistä. Eläinrakkaus lienee perinnöllistä, ainakin minun kohdallani. Äitini ja isäni olivat molemmat eläinystäviä, ja pienessä Kallion kaksiossamme oli parhaimmillaan yhtä aikaa kuusi kissaa, kaksi tanskalaista tanssihiirtä, marsu ja akvaario. Myöhemmin myös aavikkorottia ja undulaatteja!”

“Perheemme on aivan hullaantunut Onniin ja Peppiin, jackrusselinterriereihimme. Olemme käyneet niiden kanssa agilityn alkeet, ja ne tekevät mielellään kaikenlaisia temppuja!”

Mikä on lempivärisi? Lempiruokasi? Lempieläimesi? Lempikukkasi? Lempielokuvasi? Lempihajuvetesi?

“Lempivärini vaihtelevat vuodenaikojen ja kirjoittamiskausien mukaan. Nyt on menossa ruskea ja beige. Olen kasvissyöjä, ollut jo 17-vuotiaasta asti, joten syön ja laitan herkkuja pääasiassa kasviksista. Pidän thaimaalaisesta ruoasta. Lempiruokani on esimerkiksi kookoskeitto.”

“Minulla on aina ollut kissoja, monta yhtä aikaa. Viime jouluna kuoli 19 ja puolivuotias Tamara-kissamme ja nyt meillä on siis ‘vain’ kaksi jackrusselinterrieriä, Onni ja Peppi.

“Lempikukkani on jasmiini, sellaisena kuin se kasvaa ja tuoksuu Kreetan vuorten rinteillä. Sekä tietysti kaikki orkideat, joita aikoinaan itsekin kasvatin, kun asuin Tuusulassa Rusutjärvellä. Lempielokuvani voisi olla vaikkapa Fellinin Amarcord. Ihailen sen ihmisrakkautta ja elämäniloa. Lempihajuvesiäni ovat Estèe Lauderin Private Collection ja Yves Saint Laurentin Y.”

Miksi vietätte aikaanne niin paljon juuri Kreikassa, Kreetalla?

“Meillä on Kreetalla talo, jossa vietämme kesät ja viikkoja talviaikaankin. Käyn siellä usein yksin kirjoittamassa. Pidämme kreikkalaisesta kulttuurista ja ruoasta. Kreetalainen ruoka on erityisen hyvää – ja terveellistä!”

Olet kameleontti. Kirjasi ovat keskenään hyvin erilaisia. Kuvaat erilaisia maailmoja ja ihmisiä. Kirjoitat jopa eri tyyleillä eri kirjoissasi. Mistä se johtuu?

“Se on haaste. En halua kirjoittaa yhtä ja samaa kirjaa. Olen niin utelias että minun yksinkertaisesti täytyy liikkua kirjoittaessani. Haluan tosiaankin kuvata erilaisia maailmoja ja erilaisia ihmisiä.”

“Kirjoittamistyylien hakeminen on myös haastavaa; jokaisella kirjalla täytyy olla oma lause. Vaikka varmaan lukija tunnistaakin, että tuo on Snellmanin kirja, silti eroja voi olla. Ajatelkaa vaikka Pimeää vain meidän silmillemme -romaania ja Pelon maantiedettä rinnakkain, tai Arabian Lauria ja Paratiisin karttaa.”

Miksi jotkut julkaisevat useammin kuin toiset? Sinulla on ollut aikaisemmin tahtina joka toinen vuosi, Pelon maantieteen jälkeen olet julkaissut joka vuosi. Mistä moinen rytminmuutos?

“Kirjoittajat ovat kovin erilaisia. Jokaisella on oma rytminsä, oma tahtinsa. Minä olen nopea, impulsiivinen kirjoittaja, jonka teksti ei vuosikausien muhittamisesta paranisi. Päinvastoin. Kirjoitan joka päivä, silloinkin kuin ‘lepään’”.

“Vertaan usein kirjailijan työtä puusepän työhön tai mihin tahansa käsityöläisammattiin; vain paljon tekemällä oppii. Kreikassa on sananlasku: nopeasti hyvä tulee… Nämä ovat paljossa myös temperamenttikysymyksiä. Ei seitsemän vuotta jyystetty teos ole välttämättä parempi kuin muutamassa kuukaudessa hurmiossa kirjoitettu. Muistakaa Sinuhe!”

Kirjasi herättävät usein keskustelua. Onko se tarkoitus?

“Se ei ole itsetarkoitus siinä mielessä, että haluaisin herättää niin sanottua kohua. Haluan vain yksinkertaisesti kirjoittaa ‘aroistakin’ aiheista. Sellaisista asioista, joita on vaikea artikuloida. Siis myös tabuasioista. Minun mielestäni kirjailijan tehtävä on myös olla ajan hengen tarkkaaja, räyhähenkikin tarvittaessa.”

“Olen maailmanparantaja: minusta kirjailija on yhteiskunnallinen vaikuttaja, parhaimmillaan. Olipa sitten runoilija tai prosaisti. Kirja voi muuttaa maailmaa – ainakin ihmistä. Olen hyvin iloinen, jos lukija kertoo minulle, että luettuaan kirjani hänestä tuntui kuin olisi jotenkin hievahtanut paikoiltaan, maailma näytti vähän erilaiselta kuin ennen.”

Etkö pelkää, että “yhteiskunnallisuus” tai “vaativuus” karkottaa osan lukijoista?

“Jos laskelmoisin tuolla lailla, en enää kirjoittaisi kirjoja vaan olisin telkkarissa vääntämässä saippuaa tai mainostoimistossa rustaamassa sloganeita. Uskon vakaasti, että kirjallisuus on liian tärkeä asia jätettäväksi viihteentekijöiden tai sarjakirjailijoiden käsiin.”

“Haluan uskoa, että aina on myös sellaisia lukijoita, jotka haluavat pohtia maailmankatsomuksellisia kysymyksiä, nauttia suomen kielen notkeudesta, tutustua uusiin maailmoihin, jotka eivät aina ole silkoisia ja kauniita.”

Oletko kirjoittanut runoja? Kielesi on usein hyvin runollistakin.

“Olen aina kirjoittanut runoja ja kirjoitan edelleen runoja, se pitää kielen kukoistavana. Saa kirjoittaa -runokokoelmani julkaistiin vuonna 2004. Luen myös koko ajan lyriikkaa, suomalaista ja ulkomaista, klassikkoja ja uutuuksia. ”

Keitä naisia ihailet tai kunnioitat? Ihan vain luettelo, ei tarvitse perustella!

“Voi, heitä on niin paljon! Äitiäni Vieno Kaurasta, sisartani Marjatta Kaurasta, nämä tulevat nyt sikin sokin: Minna Canthia, Hella Wuolijokea, Karen Blixeniä, Katherine Hepburnia, Song Suu Kuyta, Madonnaa, Anita Roddickia, Jutta Zilliacusta, Tarja Halosta, Elisabet Rehniä, Lilli Millneriä, Mary Davidkinia…”

Millainen on kirjoittamisen tapasi? Työmetodisi? Kirjoittamisen rutiinisi?

“Kirjoitan täysiä päiviä. Pyrin aloittamaan kun mies lähtee töihin, lapset kouluun ja koirat ovat käyneet aamulenkillä. Käyn joka aamu Mäkelänrinteen uimahallissa uimassa – sieltä palattuani aloitan. Kirjoitan kronologisesti, käsikirjoitukset etenevät alusta loppuun. Kirjoitan kaiken kolmeen kertaan; näin olen tehnyt jo Sonja O. kävi täällä -romaanista lähtien. Aina kolmeen kertaan alusta loppuun ja joka välissä hiomista, karsimista, hiomista.”

“Uimisen lisäksi käyn joka päivä Käpylän Kuntoklubilla: aerobikia, body pumpia, body stepiä, niska- ja selkäjumppaa. Ilman näitä endorfiinikierroksia en selviäisi. Liikunta antaa minulle valtavasti energiaa – ja ihan yksinkertaisesti vahvoja lihaksia, joita totta totisesti tarvitaan, kun istun tuntikausia näyttöpäätteen edessä!”

Miten ehdit harrastaa niin monia asioita kuin olen lehdistä lukenut?

“Kiire on miten sen ottaa. En koskaan sano, että minulla on kiire. 90-luvun alussa, kun hoidin yhtä aikaa sairasta äitiäni ja pieniä lapsiani, tajusin miten pitkä on minuutti! Liikuntaa tarvitsen paljon, koskapa tämä kirjoittamistyö on pelkkää istumista. Pyrin kuntoilemaan vähintään kerran päivässä. Aamulla uin, iltapäivällä käyn aerobikissa.”

“En harrasta kaikkia lajeja yhtä aikaa, vaan vaihtelen niitä. Välillä otan listalle tauon jälkeen kuntonyrkkeilyn, ratsastuksen tai vatsatanssin. Taflvisin käymme perheen kanssa sukeltamassa Punaisella merellä. Silloin tällöin innostun aloittamaan aivan uuden lajin. Tällä hetkellä olen aivan addiktoitunut body pumpiin. Käyn tunneilla kolme kertaa viikossa.”

Kirjojasi on käännetty monelle kielelle. Mitä merkitystä sillä on suomalaiselle kirjailijalle? Rikastuuko sillä?

“Se, että kirjat kääntyvät muille kielille, on tietysti hauskaa. Kirjat saavat sillä tavalla uuden tulemisen. Jos ne sitten vielä löytävät ymmärrystä ja herättävät keskustelua ulkomaillakin, niissä lienee jotain yleispätevää, universaalia.”

“Tarinani – jotka eivät useinkaan ole mitenkään erityisen ‘suomalaisia’ – ovat löytäneet paljon lukijoita monista maista ja minä olen siten saanut uusia lukijoita, joilla on monesti hyvinkin yllättäviä kommentteja teoksistani.”

“Rikastumisesta ei kannata puhua. Monasti suomalaisista kirjoista kiinnostuneet kustantamot ovat aika pieniä. Ruotsalainen ja saksalainen kustantamoni ovat tosin molemmat suuria, joten painoksetkin ovat olleet. Ruotsissa kirjojani kustantaa Norstedts ja Saksassa Random House (Bertelmanns).”

Miksi vaihdoit sukunimeä?

“Menimme ensimmäisen aviomieheni Saskan kanssa naimisiin oltuamme ensin kihloissa kymmenen vuotta ja halusimme yhteisen nimen. Snellman on Saskan isän Pentti Saarikosken äidin tyttönimi. Sieltä sen keksimme. Menimme naimisiin Kreetalla, Haniassa. Vuosi oli 1997.”