Puut, kaikki heidän vihreytensä
lauantai, marraskuu 1, 2008
Muistan kun Paavo Haavikon kokoelma “Puut, kaikki heidän vihreytensä” ilmestyi. Elettiin vuotta 1966. Kokoelman nimiruno hiljensi minut 12-vuotiaana – ja hiljentää edelleen:
Puut, kaikki heidän vihreytensä.
Halusin ojentaa sinulle nurmikon,
kämmenellä
koska oli kevät.
En ehtinyt.
Paavo “Paavi” Haavikko oli harvinainen suomalainen kirjailija; häntä voi häpeilemättä luonnehtia intellektuelliksi termin ranskalaisessa alkuperäismerkityksessä. Haavikon ikäpolvesta tuohon ryhmään ei nouse ehkä kuin Erno Paasilinna, ärhäkkä vasta-ajattelija ja toisinkirjoittaja.
“Ei niille tarvitse farsseja kirjoittaa, ne tekevät ne itse.” Noinkin Haavikko kirjoitti. Voi miten ajankohtaista!
Tällaisin uutisin toivotan lukijoilleni valoisaa syksyn jatkoa, monenmoisista hämmentävistä ja traagisista uutisista huolimatta. Kirjoitelkaa edelleen palautetta ja kommentteja.
PS. Lähiaikoina alan pitää omaa palstaa MTV3:n Huomenta Suomen sivuilla. Joka torstaisen Mediakokki-ohjelmani jälkeen kommentoin päivän uutisaiheita ja kohtaamisia lämpiössä ennen ja jälkeen ohjelman.