Geia sou!
Geia sou! Palasin viime viikolla Kreetalta ja yritän taas totutella suomalaiseen elämänmenoon; se ei ole aina niin helppoa. Kadut ovat autioita, ihmiset ilmeettömiä ja bussissa kukaan ei puhu saati viuhdo käsillään. Ruoasta ja viinistä, paahtavasta auringosta ja meren sinestä ja vuorien perspektiivistä puhumattakaan…
Täällä kuitenkin ollaan, osin siitä syystä, että Maikkarin Huomenta Suomen mediakokin piti palata töihin. Ja uusi romaanikin vaatisi jo tanakkaa loppusilausta. Siihen fiilailuun menee tämä syksy. Toiveeni on, että seuraava romaanini ilmestyisi ensi keväänä – valon lisääntyessä.
Kaipaan jo takaisin Kreetalle, Hanian kotikaupunkiini. Siellä kaipailen välillä Helsinkiin. Olen lopullisesti kahden maan kansalainen, kahden kaupungin asukki. Saman huomaan jo tyttäristänikin. Elsa palasi eilen ystävineen Hanian kodistamme ja on jo katselemassa uutta matkaa takaisin.
Kesän riemukkaisiin asioihin kuului se, että sain heinäkuun puolivälissä Hanian kotiini puhelun: esikoiseni Alma pääsi yliopistoon, valtiotieteelliseen tiedekuntaan!
Kirjoittelen kuulumisia taas syyskuun alkupuolella. Siihen saakka toivotan lukijoilleni hyvää elokesää!