Iloitsen valon lisääntymisestä
Iloitsen valon lisääntymisestä. On ihanaa lähteä auringon noustua koiralenkille metsään tai Jukan kanssa kävelemään meren rantaan. Kevät vaikuttaa valtavasti työvireeseeni. Uusi romaani etenee taas sutjakkaammin, työnimikin jo vaihtui, monenlaiset henkilöt kansoittavat päätäni, ja uusiakin vielä ilmestyy…
Monenlaista taustatutkimustyötä tähänkin romaaniin taas liittyy. On luettava paljon ja tehtävä muistiinpanoja. Tykkään käydä kirjastossa notkumassa kun kirjoitan; tutut kirjastovirkailijat jo tietävät millaisia kirjoja nyt nuuskin…
Uutisesta käynee sekin, että minulla on ollut viime keväästä saakka yhdysvaltalainen agentti, kuten tuolta toisaalta kotisivuiltani on voinut lukea. Agentti edustaa kaikkia käännösoikeuksiani maailmalla, ja yhteistyömme on vähitellen käynnistymässä alkumuodollisuuksien jälkeen.
Yhdysvallat lienee maailman kilpailluin kirjamarkkina, ja amerikkalaiset agentit kelpuuttavat listoilleen vain prosentin tai pari kaikista tarjotuista hankkeista, joten agentin löytyminen on jo sinällään saavutus, josta ainakin itse olen iloinen ja ylpeä, vaikka yksikään kirja ei lopulta menisi läpi. Kustannusmaailman rattaat pyörivät hitaasti, ja jokainen vaihe vaatii kuukausien työn, joten vasta muutaman vuoden kuluttua selvinnee, kuinka tässä käy. Yhdysvaltojen kustannusmaailma on parhaillaan melkoisessa myllerryksessä.
Seurailkaa myös Annan kolumnejani. Kerran kuussa tartun aina johonkin mieltäni kärventävään kliseeseen. Niitähän riittää!